Lokakuu on täällä.
Se on harmaa, märkä, usein tasaisen tasapaksu. Päivä tuntuu usein samalta kuin edellinen, ja arki puuroutuu: työt, kauppareissut, tiskit ja viestitulva toistavat itseään. Se on täysin normaalia.
Keskellä tätä tavallisuutta voi tapahtua jotain ihmeellistä. Pieni säe, ajatus, sana – kuin kipinä, joka sytyttää arjen hetkeksi valoisaksi.
Tämä on runon alku. Se voi olla niin pieni, ettei sitä heti huomaa.
Ehkä se on sadepisara ikkunassa, höyryävä kahvikuppi, lasten nauru, joka leikillään kaataa pientä järjestystä. Ehkä se on rivi, jonka näet kauppalistassa tai kyltti kadulla, jonka sanat pysäyttävät.
Ilon pilkahduksia voi oppia havaitsemaan
Ilon pilkahduksien – runojen alkujen – havaitseminen on taito, jonka voi kehittää: pysähtyä, aistia, kiinnittää huomiota pieniin yksityiskohtiin.
Kun pysähdymme, arki muuttuu merkityksellisemmäksi. Pienikin hetki voi piristää päivää ja muistuttaa siitä, että ilo ja kauneus eivät katoa. Ulkona saa sataa ja harmaus ympäröidä meidät. Ilo syntyy sisällämme.
Siksi lokakuussa Suihkola kutsuu sinut mukaan “Harmaasta arjesta runoksi” -haasteeseen:
Ota kuva hetkestä, jossa arki voisi kätkeä runon. Kirjoita lyhyt havainto. Tägää Instagramissa @suihkola.fi ja käytä hashtagia #harmaastaarjestarunoksi.
Kaikkien osallistujien kesken arvotaan henkilökohtainen runo – omistettu juuri sinulle.
Yhdessä voimme löytää runoja siellä, missä emme olisi uskonut niitä olevan.
Havaintojen jakaminen lisää hyvinvointia
Kun näemme toisten pienet ilon hetket ja kommentoimme niitä, harmaa lokakuu tuntuu kevyemmältä. Runon alkuja voi olla kaikkialla, mutta yhdessä niitä on helpompi huomata ja arvostaa.
Lokakuun harmaus ei ole este, vaan mahdollisuus oppia näkemään pienet valon pilkahdukset.
Pysähdy, katso ympärillesi ja anna arjen runojen tulla näkyviin.
Haluaisitko lisää lempeitä sanoja suoraan sähköpostiisi? Tilaa Suihkolan uutiskirje.
0 kommenttia