Lokakuu on täällä. Se on harmaa, märkä, usein tasaisen tasapaksu. Päivä tuntuu usein samalta kuin edellinen, ja arki puuroutuu: työt, kauppareissut, tiskit ja viestitulva toistavat itseään. Se on täysin normaalia. Keskellä tätä tavallisuutta voi tapahtua jotain ihmeellistä. Pieni säe, ajatus, sana – kuin kipinä, joka sytyttää arjen hetkeksi valoisaksi. Tämä Lue lisää
Tässä maailmassa, joka rakastaa tehokkuutta ja tuottavuutta, herkkyys on usein epäilyttävää. Se herättää kysymyksiä, väärinkäsityksiä, toisinaan jopa hiljaista huvittuneisuutta. Mutta ehkä juuri siksi se on niin tärkeää. Herkkä, vähän liiankin näkyvästi Joskus herkkyys tulee kutsumatta, keskelle arkea. Se on kuin pieni laine, joka yllättää paljaat nilkat. Joskus se on päälle Lue lisää
On olemassa keväitä, joita ei mittaa kalenteri.On olemassa keväitä, joita odotamme hiljaa. Sisällämme odotamme sitä hetkeä, että on lupa elää omana itsenämme – lupaa vihdoin kukoistaa. Odotuksen aika Kevät on lupauksen aikaa. Lumet sulavat vähän kerrallaan, roudan alla piilee pehmeämpi maa. Odotamme sitä hetkeä, kun voimme jättää takin naulaan, kuulla Lue lisää
Runokokoelmat eivät synny hetkessä. Ne kasvavat, kypsyvät, muotoutuvat – joskus huomaamatta, joskus selkeinä kipinöinä, jotka sytyttävät polun, jota ei voi olla seuraamatta. Minun kokoelmani syntyi hiljalleen, vuosien saatossa. En ensin edes tiennyt, että kirjoittamani runot olivat matkalla kohti kirjaa. Ne olivat vain sanoja, joita tarvitsin itse. Sanoja, jotka lohduttivat, selittivät, Lue lisää
Minulle on hoettu pienestä pitäen, että olen liian herkkä. Että minun pitäisi kovettaa itseni, olla näyttämättä tunteitani, koska muuten joku satuttaisi minua. Ja jos joku satuttaisi, minun pitäisi iskeä takaisin – kahta kauheammin. Aivan kamalaa. Vuosien varrella opin tukahduttamaan herkkyyteni. En tietenkään tajunnut sitä silloin, mutta jälkikäteen katsottuna se oli Lue lisää