Ensiaskeleet hapuillen Tämä runo toimii johdantona runokokoelmalleni Sataisipa aina vettä. Se syntyi elämäni kohdassa, jossa olin epävarma, miten halusin jatkaa eteenpäin. Tunsin olleeni kuin kuusen lapsi – laskeutuneeni sinne, minne tuuli oli minut elämän varrella vienyt. Olin tehnyt valintoja nojaten sovinnaisuuksiin, ulkoisiin odotuksiin ja usein kuuntelematta intuitiotani. Muutos tuntui kaukaiselta, Lue lisää
Tässä maailmassa, joka rakastaa tehokkuutta ja tuottavuutta, herkkyys on usein epäilyttävää. Se herättää kysymyksiä, väärinkäsityksiä, toisinaan jopa hiljaista huvittuneisuutta. Mutta ehkä juuri siksi se on niin tärkeää. Herkkä, vähän liiankin näkyvästi Joskus herkkyys tulee kutsumatta, keskelle arkea. Se on kuin pieni laine, joka yllättää paljaat nilkat. Joskus se on päälle Lue lisää
Runokokoelmat eivät synny hetkessä. Ne kasvavat, kypsyvät, muotoutuvat – joskus huomaamatta, joskus selkeinä kipinöinä, jotka sytyttävät polun, jota ei voi olla seuraamatta. Minun kokoelmani syntyi hiljalleen, vuosien saatossa. En ensin edes tiennyt, että kirjoittamani runot olivat matkalla kohti kirjaa. Ne olivat vain sanoja, joita tarvitsin itse. Sanoja, jotka lohduttivat, selittivät, Lue lisää
Runo ei ole pelkkää tekstiä. Se on hetki, tauko, kutsu pysähtyä. Se ei etene juonellisesti kuten romaani eikä tarjoile tietoa samalla tapaa kuin asiateksti. Runon äärelle pysähdytään – joskus useamman kerran. Lyhyt, tiivis muoto kätkee sisäänsä itseään suuremman ajatuksen, tunteen, tilanteen tai oivalluksen. Runo aukeaa hitaasti, mietiskellen, lukien ennen kaikkea Lue lisää